vastuullinen juomakulttuuri

Blogi

Vastuu juomakulttuurista on yhteinen 

Annika Saarikko

Suomalaisesta juomakulttuurista mieleeni tulee ensimmäisenä kalsarikännit. 

Suomalainen yksin kotona juominen vailla aikomustakaan mennä ulos on saanut tänä vuonna huomiota ulkomailla ja sitä on jopa tituleerattu uudeksi pohjoismaista tulevaksi trendiksi. Tanskalainen hygge on saanut luvan siirtyä kalsarikännien tieltä. 

"Kalsarikännit on siis kansallinen vahva vientituote, ainutlaatuinen innovaatio"

Kalsarikännit on siis kansallinen vahva vientituote, ainutlaatuinen innovaatio. Oma maabrändityömme on rakentanut ilmiöstä jopa emojin älypuhelinviestintään. 

Mutta mitä muuta alkoholikeskustelu on juuri nyt? 

Alkoholilaki on pöydällä. Uudistettu kokonaisuus on käynyt lausuntokierroksella ja nyt Sipilän hallituksella on linjausten aika. Alkoholi ja sen sääntely jakavat mielipiteitä, eikä keskustelu ole helppoa aihepiirin sisältäessä niin paljon latautuneisuutta. Siellä missä alkoholista puhutaan, keskustellaan paljon siitä, mitä vastuullinen juomakulttuuri on ja miten siihen päästään: tuleeko valtion rajoittaa ja ohjata vastuullisuuteen vai lähteekö vastuullisuus ihmisestä itsestään.

"Tällä hetkellä olemme vielä kaukana vastuullisesta juomakulttuurista"

Yhtä mieltä kuitenkin voidaan olla siitä, että vastuullinen juomakulttuuri on sosiaaliseen elämään ja ruokakulttuuriin liittyvää juomien kohtuullista nauttimista. Siinä tähdätään alkoholin haittojen minimointiin ja samalla alkoholiin liittyvien myönteisten asioiden tukemiseen, kuten perinteisiin ja pieniin arjen rentoutumishetkiin. Tällä hetkellä olemme kuitenkin vielä kaukana vastuullisesta juomakulttuurista. Vain joka kymmenes suomalainen on raitis ja alkoholin kulutuksen riskitaso ylittyy 20-30 prosentilla. Yli kaksinkertaisesti useampi siis juo yli riskitason kuin ei lainkaan. 

Erityisen suuressa terveysriskissä ovat ne, jotka käyttävät suuren osan alkoholista. Alkoholin suurkuluttajat, kymmenys väestöstä, käyttävät puolet Suomessa juodusta alkoholista. Näitä suurimmassa haitta- ja terveysriskissä olevia suomalaisia arvioidaan olevan 300000–500000 yhteensä. Määrä on suuri. 

Vaikka valtaosa suomalaisista nauttiikin alkoholia vastuullisesti ja alle 18-vuotiaiden nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt, ei tilanne ole suinkaan ihanteellinen. Tällä hetkellä nuoren saavutettua täysi-ikäisyyden juominen kääntyy kasvuun ja vapaa-aika kuluu aiempaa useammin humalaan tähtäävän juomisen ympärillä. Toivon, että tulevaisuudessa tilanne on parempi. 

No entä sitten se vastuu? Kuuluuko se jokaiselle itselleen vai lainsäätäjälle? Vastaan sekä että. Ja lisään perään: vastuu on myös alkoholia tuottavilla ja alkoholia myyvillä. Lainsäätäjä rakentaa reunaehdot, markkinatalous tekee sille sisällöt - ja kuluttaja lopulta ratkaisee kaiken. 

"On kaupasta ja alkoholijuomateollisuudesta kiinni, mitä tapahtuu sallittujen puitteiden sisällä"

On kaupasta ja alkoholijuomateollisuudesta kiinni, mitä tapahtuu sallittujen puitteiden sisällä. Mistä tulee sisäänheittotuote, minkälaisissa pakkauksissa tuotteita markkinoidaan? Miten ja kenelle niitä houkuttelevasti myydään? Siksi vastuu on siis kolmen pisteen taktiikka; oma vastuu, yhteiskunnan vastuu ja lain puitteissa toimivan yrittäjyyden vastuu. 

Emme voi koskaan väheksyä mainonnan, hinnan ja saatavuuden merkitystä, kun pohdimme alkoholin kulutusta. Haluan toimia vahvasti sen eteen, että dialogi eri alkoholi- ja päihdetoimijoiden välillä lisääntyy. Vain sillä voi syntyä jotain hyvää. 

Annika Saarikko
Annika Saarikko
Kansanedustaja

Annika Saarikko on varsinaissuomalainen Keskustan kansanedustaja. Saarikko on erityisen perehtynyt sosiaali- ja terveyspuolen kysymyksiin, mukaan lukien alkoholipolitiikka. Saarikko ottaa kesällä vastaan perhe- ja peruspalveluministerin salkun Juha Rehulalta. 

Blogi

Pojasta polvi paranee?

Elsi Vuohelainen

Alle 18-vuotiaiden nuorten alkoholinkulutuksen tämän hetkiset tilastokäyrät ovat kaunista, laskusuuntaista katseltavaa. Nuoret juovat vähemmän kuin vuosikymmeniin, eikä alkoholi tunnu olevan keskeisessä roolissa heidän elämässään. On hienoa seurata, miten nuoret rakentavat vapaa-aikansa muun kuin alkoholin varaan.

Onko lasillinen ruokailun tai yhdessäolon mahdollinen lisäosa vai sosiaalisuuden edellytys?

Mutta mitä tapahtuu, kun nuori saavuttaa täysi-ikäisyyden? Käyrät kääntyvät kasvuun ja vapaa-aika kuluu aiempaa useammin humalahakuisen juomisen ympärillä. Tullaan aikuisiksi ja ylitetään raja, jonka jälkeen alkoholin käyttäminen on sallittua. Mutta onko se nuoren aikuisen silmin vain sallittua, vai myös asiaankuuluvaa ja itsestään selvää? On perusteltua pohtia, millaiseen aikuisten maailmaan nuori kokee astuvansa. Sellaiseen, jossa lasillinen on ruokailun tai yhdessäolon mahdollinen lisäosa vai sellaiseen, jossa alkoholi on takuuvarma arjesta irrottaja ja sosiaalisuuden edellytys, eikä humalassa mokailuja lasketa? Nuorten aikuisten juomista seuratessa voi veikata monen heistä astuvan tuohon jälkimmäiseen.

On selvää, että pieneen Suomeenkin mahtuu monta eri tapaa suhtautua alkoholiin ja yhä useammalla tuo tapa ei nykypäivänä ole humalahakuinen. Mutta ei liene kieltäminen, että Suomessa aikuisuuden maailmaa värittää alkoholikulttuuri, meille luonteenomainen jaettu tapa arvottaa juomista ja asennoitua siihen. Humalalla on yhteiskunnassamme oma, turvallinen asemansa. Se kulkee mukana juhlissa, sitä ei juurikaan paheksuta ja viikonloppuisin se on monesti toivottu seuralainen. Alkoholi on läsnä ja näkyvillä, siltä ei voi välttyä. Kulttuurin ollessa jotain, mikä opitaan ja omaksutaan, miten helppoa nuoren on aikuisten juomiskulttuuriin siirtyessä lähteä sitä kyseenalaistamaan, kun malli aikuisten juomatavoista on ollut nähtävillä jo lapsuudesta asti?

"On rakennettava yhteiskuntaa, jossa rentoutuminen ei ole yhtä kuin humala"

Vastuullisen juomakulttuurin nimissä on syytä miettiä, millaista alkoholikulttuuria me aikuiset ylläpidämme ja samalla siirrämme nuorille. Jos toivomme, että nuorten pääosin omaksuma kriittisempi suhtautuminen alkoholiin kantaisi myös aikuisuuteen, meidän on raivattava sille tilaa ja tietoisesti luotava alkoholikulttuuria, jossa alkoholin läsnäolo ei ikinä ole välttämätön. On rakennettava yhteiskuntaa, jossa rentoutuminen ei ole yhtä kuin humala, ja jossa alkoholi tuottaa ihmisille selvästi enemmän iloa kuin murhetta.

Mutta miten? Ei tarvita uutta kieltolakia tai raivoraitista suhtautumistapaa. Viinipulloja ei tarvitse piilottaa ja ravintoloiden ovia naulata kiinni. Alkoholi saa yhä kuulua aikuisten elämään, siinä ei ole mitään väärää kohtuudella käytettynä. Humalahakuinen kulttuuri ei kuitenkaan muutu sillä, että vain puhutaan sivistyneestä, ”lasi tai pari silloin tällöin”-juomisesta, jos tuo puhe ei kuitenkaan toteudu käytännössä, vaan ilta yhä päättyy lasten kokemaan turvattomuuteen tai kaverin mustaan silmään. Se ei muutu myöskään hyväntahtoisesti naureskelemalla humalassa koheltamisille tai vaikenemalla alkoholin aiheuttamista sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista.

Aikuisten tehtävä on toimia esimerkkinä nuorille ja tuottaa ”alkoholi kuuluu aikuisuuteen” -mantran sijaan puhetta, joka nostaa myös aikuisiällä nykyistä vahvemmin keskiöön yhdessä olemisen, itsestä huolehtimisen ja onnellisen arjen. Nuoret ovat alkoholikulttuurimme vaikuttajia ja toteuttajia, mutta sen tärkeimpiä rakentajia olemme me aikuiset. Tässä ja nyt, ei vasta huomenna.

Elsi Vuohelainen
Elsi Vuohelainen
Asiatuntija

Elsi Vuohelainen työskentelee Preventiimissä, joka on nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus. Työn keskiössä on laadukkaan päihdekasvatuksen varmistaminen ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen. Lue lisää Preventiimin työstä: http://www.preventiimi.fi

Blogi

Alkoholin kulutukseen voi vaikuttaa arjessa

Kristiina Hannula

Alkoholi herättää suomalaisissa tunteita. Eikä se ole ihme, niin paljon kielteistä kuin myönteistäkin siihen liittyy. Se osoittaa aiheen olevan tärkeä ja monia kiinnostava.

Minä olen vuosien varrella saanut kuulla olevani niin raittiusintoilija, kukkahattutäti, kieltolain ihannoija kuin uskonsoturikin. Nimitykset ovat tuulahdus menneestä maailmasta, jota ilmeisesti jotkut kokevat ehkäisevän päihdetyönkin edustavan.

"Olen varma, että meidän kaikkien tavoite on yhteinen. Eli se, että alkoholin käyttö aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittoja"

Näistä vastakkainasettelun yrityksistä huolimatta olen varma, että meidän kaikkien tavoite on yhteinen. Eli se, että alkoholin käyttö aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittoja, kuten perheväkivaltaa, lasten laiminlyöntiä ja sairauksia. Kolikon toisella puolella on taas alkoholin positiiviset puolet. Alkoholi voi tehdä arjesta juhlan, piristää arkea, kruunata ruokahetken ja yhdistää porukoita niin työelämässä kuin vapaalla.

Vaikka kuinka paljon alleviivaamme sitä, että alkoholi on ennen kaikkea iloinen asia, niin emme voi ummistaa silmiämme sen tuomilta ongelmilta. Alkoholi aiheuttaa paljon sekä inhimillisiä että taloudellisia haittoja. Eikä vain käyttäjälle itselleen, vaan esimerkiksi läheisille ja työkavereille. Alkoholin vaikutukset ulottuvat aina elinkeinoelämään saakka, jossa ne näkyvät esimerkiksi työn tuottavuuden vähenemisenä.

Useat kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset kertovat, että eniten alkoholin kulutukseen vaikuttavat ne moneen kertaan julkisuudessa mainitut kolme asiaa eli saatavuus, hinta ja mainonta. Tämän vuoksi meidän ei esimerkiksi kannata luopua Alkon monopolista tai asettaa entistä vahvempia alkoholijuomia kauppojen tarjouskilpailuun.

Alkoholiasenteisiin ja sitä kautta kulutukseen vaikutetaan arkisissa kohtaamisissa

Näiden kolmen vahvan vaikuttajan lisäksi tarvitaan myös valistusta eli tiedon jakamista ja siitä keskustelemista. Alkoholiasenteisiin ja sitä kautta kulutukseen vaikutetaan aivan arkisissa kohtaamisissa: siinä, miten opettaja puhuu päihteistä oppilailleen, miten neuvolassa pohditaan asiakkaiden arjen valintoja tai miten vanhempi puhuu alkoholista lapsensa kanssa.

Alkoholiasenteita luodaan omassa lähipiirissä. Mitä lapsi tai nuori oppii, kun kuulee juttuja aikuisten juhlimisesta ja siitä, miten tuli hieman myös mokailtua – mutta kuitenkin oli niin hauskaa? Tai mitä hän oppii siitä, että lasillinen viiniä tai olutta kuuluu illanviettoon siinä missä hyvä ruokakin?

Haluan puhua tasapainoisen alkoholikulttuurin puolesta. Ehkä tästä vääräleuat saisivat rakennettua uuden lempinimen?

Kristiina Hannula
EHYT ry:n toiminnanjohtaja

Kristiina Hannula on EHYT ry:n toiminnanjohtaja. Hän on aktiivinen yhteiskunnallinen keskusteluja, jolla on vahva tausta terveysjärjestöistä ja koulumaailmasta. 

Blogi

Vastuullinen alkoholikulttuuri ja sen puolestapuhujat

Antti Maunu

Vastuullisuutta peräänkuulutetaan monilla elämänalueilla. Julkisissa keskusteluissa melkeinpä kilpaillaan siitä, kenen toiminta tai linjanveto eri asioissa on vastuullisinta. Vastuuttomuudella tai vastuun pakoilulla taas on vahva kelvottomuuden leima. Mutta mitä vastuullisuus tarkoittaa alkoholikulttuurissa tai -politiikassa?

"Vastuullisen alkoholinkäytön voisi määritellä alkoholin hyötyjen maksimoinniksi ja haittojen minimoinniksi"

Vastuullisen juomisen mielikuviin liittyy ymmärrys alkoholin riskeistä ja kyky toimia niitä välttäen. Vastuullinen juominen on kohtuullista ja perusteltua. Usein vastuulliset alkoholinkäyttäjät haluavat alkoholiasioissa myös jonkinlaisia vapauksia, sillä vastuu ja vapaus kulkevat tunnetusti yhdessä. Niinpä vastuullisen alkoholinkäytön voisi määritellä alkoholin hyötyjen maksimoinniksi ja haittojen minimoinniksi. Tätä voisi ehdottaa ylipäänsä hyvän juomisen ja alkoholipolitiikan ohjenuoraksi.

Vaikka ajatus hyötyjen maksimoinnista ja haittojen minimoinnista on yksinkertainen, sen toteuttaminen käytännössä ei ole helppoa. Syitä on kaksi. Ensimmäinen on se, että alkoholin hyödyistä ja haitoista on Suomessa hankalaa puhua rinnakkain. Meillä alkoholikeskustelu jakautuu kahteen leiriin, joista yksi leiri korostaa korostaa alkoholin hyötyjä ja toinen haittoja. Tosiasia kuitenkin on, että kukaan ei käyttäisi alkoholia, jos se tuottaisi pelkkää tuskaa. Alkoholi siivittää elämän suuria juhlahetkiä ja arjen pieniä iloja. Yhtä totta on se, että alkoholi aiheuttaa suuria inhimillisiä ja taloudellisia kärsimyksiä. Eivätkä haitat johdu vain rappioalkoholisteista, vaan suurimmaksi osaksi meistä tavallisista ja vastuullisista alkoholinkäyttäjistä. Juhlissa joku horjahtaa ja taittaa kätensä. Tulee kipuja, lääkärikäyntejä, särkylääkkeitä ja sairaslomaa, jotka yhteiskunta maksaa. Vastuullisessa alkoholikulttuurissa hyödyt ja haitat osataan asettaa realistiseen tasapainoon eikä kiistellä siitä, kummat ovat tärkeämpiä.
 

"Taskulämmin viinaryyppy autotallissa tai laatuviini loistoillallisella voivat molemmat olla suuria ilon ja nautinnon lähteitä tai liittyä vakaviin terveyden ja elämänhallinnan ongelmiin"

Toinen haaste vastuullisen alkoholikulttuurin toteuttamiselle on, että alkoholin hyödyt ja haitat vaihtelevat yksilöiden ja tilanteiden mukaan. Vastuullinen juominen ei tarkoita esimerkiksi yhtä, tiettyä juomatapaa. Taskulämmin viinaryyppy autotallissa tai laatuviini loistoillallisella voivat molemmat olla suuria ilon ja nautinnon lähteitä tai liittyä vakaviin terveyden ja elämänhallinnan ongelmiin. Hyötyjen ja haittojen tasapaino ei määrity alkoholin, vaan ihmisen ja hänen elämäntilanteensa mukaan.

Jotta vastuullinen alkoholikulttuuri voisi kehittyä, tarvitaan tietoa ja tiedottamista ihmisten sosiaalisesta ja emotionaalisesta elämästä ylipäänsä. Ei pidä tyytyä pelkästään näkyvän alkoholinkäytön arviointiin. Onneksi valtaosa suomalaisista ymmärtää, että alkoholiin liittyy sekä hyötyjä että haittoja. Siksi onkin erikoista, että mikään julkisen keskustelun osapuoli ei ole ottanut ohjenuorakseen hyötyjen ja haittojen tasapuolista ja realistista esiintuomista. Tämä avaa vapaan kentän kaikille niille, jotka haluavat luoda tulevaisuuden alkoholikulttuuria.

Kansalaiset saa puolelleen varmimmin se taho, joka kykenee tunnistamaan ja tunnustamaan ihmisten alkoholinkäytön eri puolia, antamaan niille kaikille asiaankuuluvan arvon sekä tarjoamaan ihmisille toimivia välineitä hyötyjen maksimointiin ja haittojen minimointiin.

Antti Maunu

Antti Maunu on valtiotieteiden tohtori, yhteiskuntatieteilijä ja yhteiskunnallinen keskustelija.

Blogi

On juomakulttuurin aika

Seija Kurunmäki

Vielä 2000-luvun alussa suomalaisessa ruokakulttuurikeskustelussa saattoi kuulla kommentin: ”Meillä mitään ruokakulttuuria ole, Italiassa on”.

Muistan, että jopa ruoka-alan sisällä tätä absurdia kommenttia ruokittiin. Ei auttanut, vaikka asiantuntija kiirehti sanomaan, että ei voi olla maata, jolla ei ole omaa ruokakulttuurin: Ruokakulttuuri on sitä mitä ja miten syömme.

Kun Italian pääministeri Silvio Berlusconi sitten kesäkuussa 2005 lausui sanat: ”Olen käynyt Suomessa, ja minun on pitänyt sietää suomalaista ruokaa”, seurasi maassamme kunnon mediamyrsky. Suomalaiset nousivat puolustamaan suomalaista ruokaa ja ruokakulttuuria: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000382491.html

Toimin siihen aikaan ruoka-alan viestintäkonsulttina ja seurasin työkseni alan viestintää. Teimme keskusteluista analyysejä. Yhtäkkiä olimme keskellä todellista ruoan ympärille syntynyttä sankaritarinaa. Pieni Suomi ja sen ruoka joutui vieraan vallan eli Italian Berlusconin ja Ranskan Chiracin hyökkäyksen kohteeksi.

Koottiin voimat ja lähdettiin vastahyökkäykseen. Vastahyökkäys näkyi aktiivisena varustautumisena vuosina 2006–2010: Helsingin yliopisto alkoi kerätä varoja perustettavaa ruokakulttuurin professuuria varten, MTK perusti ruokakulttuuriasiamiehen toimen, Valtioneuvosto käynnisti Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman ja syntyi ELO-säätiö, Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö.

Samaan aikaan suomalainen ravintolatarjonta monipuolistui ja alkoi saada kansanvälistä huomiota. Vuoden 2010 tienoilla voitiin todeta, että taistelu on voitettu. Suomen kansa alkoi puhua jo ylpeästikin omasta ruokakulttuuristaan. Nyt Suomi noteerataan kansainvälisesti kiinnostavana matkailumaana, jonka keihäänkärkiä ovat luonto ja hyvä ruoka. Suomalaiset kokit loistavat kansainvälisten kokkikilpailujen kärjessä. Ravintolamme ja ruokatapahtumamme saavat suitsutusta.

Entä juomakulttuurimme?

Kun kuka tahansa lausuu ”ns. totuuden” juomakulttuurimme, myönnämme, että juoppokansaahan suomalaiset ovat, vaikka samaan hengenvetoon korostamme, miten me itse emme ole sellaisia vaan kuulumme ns. sivistyneisiin eurooppalaisiin.

Ns. "Totuus” lausutaan näin: ”Suomalaiset ovat humalahakuista juoppokansaa.”

Vaikka tiedämme, että Suomessa, kuten muissakin Euroopan maassa ”väärinkäyttäjiä” on pieni vähemmistö, myös ”me oikeinkäyttäjät” ruokimme negatiivista omakuvaamme. Juomakulttuurimme ymmärtäjät ja tutkijat ovat olleet vähissä. Viestintäämme alkoholista on jäänyt kieltolain ajan soundi. Kun asioista ei puhuta avoimesti ja oikeilla nimillä, ei osata puuttua yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen, ja sen ympärillä oleviin sosiaalisiin ongelmiin, jotka liittyvät alkoholin väärinkäyttöön.

Juomakulttuurissa ei voi Berlusconeja voi tehdä eli vieraan vallan puuttuminen juomakultuuriimme vain innostaa itseruoskintaan. Tarvitaan muita keinoja, jotta käsite ”suomalainen juomakulttuuri” saisi syvempää ja positiivisempaa sisältöä. ELO-säätiö lähti tänä vuonna juomakulttuurityöhän uskoen tutkimuksen voimaan. Keväällä 2016 toteutimme VTT, biletohtori Antti Maunun kanssa juomakulttuuriamme koskevan tutkimuksen, jolla kerättiin faktatietoa aiheesta. Tiedon avulla haluamme päästä pelkistä haitta- ja saatavuusteemoista puhumaan asioista, jotka meillä ovat omaleimaisia ja joista voimme olla ylpeitä.

Humalan tällä puolella -nimiseksi ristityn tutkimuksen yhteenvedossa VTT Antti Maunu listasi Suomen suurimmat alkoholiongelmat: 

  • Humalan ylikorostunut rooli puheessa ja itseymmärryksessä
  • Käsitys kehittymättömästä, keskeneräisestä historiasta
  • Vahvat vastakkainasettelut juomiskeskusteluissa

Yhteenveto Humalan tällä puolen -tutkimuksesta täällä: http://www.elo-saatio.fi/tutkimus-suomella-omaleimainen-juomakulttuuri-jota-turhaan-arvotetaan-negatiivisesti

Kohti juhlavuotta 2017

Kun Suomi täyttää 100 vuotta on monta syytä juhlia. Juhlavuoden teema on yhdessä. Koko vuoden kestävä Syödään yhdessä -ilmiö kerää ihmisiä yhteisiin pöytiin ja on monta hyvää syytä syödä ja juoda yhdessä. Juhlavuonna maljoja nostaessamme voimme keskustella siitä, millaisia olemme ja mistä asioista voimme tässä maassa olla ylpeitä ja iloisia.

Listaan tähän havaintoja ja ilon aiheita suomalaisen juomakulttuurin saralla:

  •  Tavallisimmat ruokajuomanne ovat maito ja vesi. Ne erottavat suomalaisten arjen muista Euroopan maista. Se on osa kulttuuriamme, johon eurooppalaiset tavat hitaasti sulautuvat.
  • Suomalaisen lähijuoma on maidon ohella olut. Meillä on laajeneva valikoima kotimaisia oluita, joiden takana on vuosisataista paikkakuntien osaamista ja tarinoita.
  • Kun haluamme arkeen luksusta, nostamme maljan lasillisella kuohuvaa, joista halukkaat saavat myös alkoholittoman version - Suomessa on saatavilla laaja ja korkeatasoinen maailman viinien valikoima, joiden käytöstä ja makupareista alan ammattilaiset osaavat neuvoa
  • Kansainvälistyvissä ruokapöydissä on ilo oppia uutta käymällä keskusteluja eri maiden omista ruoka- ja juomakulttuureista.
  • Juhlavuosi nostaa esiin monia Suomi 100 -juhlatuotteita: Altian legendaaristen juhlavuosituotteiden ympärille voi kietoa suomalaisten peltojen ja puhtaan veden tarinan.

On ilahduttavaa, että nyt kasvava sukupolvi on löytänyt monia muitakin yhteisöllisyyden toteuttamistapoja kuin ylenmääräisen kännäämisen. Vuosikymmeniä sitten sosiaalisesti hyväksyttynä pidetty örvellys on sosiaalisen median tallennusmahdollisuuksien myötä noussut todella häpeälliseksi käytökseksi.

Hyvinkoulutettujen ihmisten kansoittamassa sivistysvaltiossa uskaltaa ääneen sanoa, tutkija Antti Maunun sanoin: Minimoidaan alkoholin haitat, mutta maksimoidaan hyödyt.

Suomalainen elämäntapa kiinnostaa, vienti lähdössä vetoon

Lonely Planet listasi Suomen kiinnostavien matkailumaiden joukkoon. Täältä matkaaja löytää ainutlaatuisia kokemuksia ja elämyksiä myös ruoan ja juoman saralla. Myös ruokavientimme on taas lähtenyt kasvuun. Erityisen ilahduttavaa on nähdä, miten suomalaiset alkoholijuomat kiinnostavat maailmalla: http://www.hs.fi/talous/a1474338562866

Kun Suomi täyttää 100 vuotta, syödään ja juodaan yhdessä!

ELO-säätiön johtaja Seija Kurunmäki
Seija Kurunmäki
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO:n johtaja

MMM Seija Kurunmäki on ELO-säätiön eli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön johtaja vuodesta 2013. Hän on tehnyt lähes 40 vuoden työuransa ruokakulttuurin parissa. Hän on työskennellyt elintarviketeollisuuden markkinoinnin johdossa, alan kouluttajana ja konsulttina sekä viestintäalan yrittäjänä. ELO-säätiö kerää ruoka-ja juomakulttuurialan näkijät, tekijät ja resurssit saman pöydän ääreen ja kutsuu juhlavuonna 2017 suomalaiset syömään yhdessä.  www.syodaanyhdessa.fi  www.elo-saatio.fi

Blogi

Ravintolakulttuuri on hyvän mielen asia

Jaana Pelkonen

Antiikin Kreikan viinin jumala Dionysos korosti viinin tärkeyttä sosiaalisessa kanssakäymisessä ja viiniä pidettiin yleisesti rauhaa rakastavien juomana.

Kreikkalainen historioitsija Thukydides sanoikin, että "Välimeren alueen kansat alkoivat kehittyä pois barbaarisuudesta kun he oppivat viljelemään oliiveja ja viiniköynnöksiä". Sanonnalle ”viina on viisasten juoma” on siis vahvaa katetta jo eurooppalaisen sivistyksen juurilta lähtien. Eurooppalaisessa kulttuurissa viini on usein ateriaa tukeva ruokajuoma. Pubit, viinihuoneet sekä kahvilat määritellään julkiseksi olohuoneeksi.

"Kiellot kiellon päälle eivät auttaneet"

Meillä Suomessa suhtautuminen alkoholiin on ollut yleisesti syyllistävää, mikä on ruokkinut itsessään kapinointia ja ylilyöntejä. Nykyisen voimakkaasti rajoittavan alkoholipolitiikan juuret ovat vuosisatoja vanhassa halussa holhota, alistaa ja kontrolloida rahvasta, ylempisäätyisten tissutteluun ei ole sen sijaan samalla innolla haluttu puuttua. Kustaa H.J. Vilkunan kirja ”Juomareiden valtakunta” valottaa viinan huuruisia vuosisatoja (1500-1850), jolloin joka paikassa juotiin - niin markkinoilla, kievareissa kuin käräjilläkin. Kirkossakin oli "ihan ookoo olla päissään", kunhan ei oksennellut tai mölissyt. Alkoholin kohtuukäyttö yritettiin nostaa esille jo 1700-luvulla, jolloin suositeltiin, ettei hautajaisissa tarjoiltaisi kovin montaa lasillista tai ettei alkoholista kieltäytyjää paheksuttaisi. Kiellot kiellon päälle eivät kuitenkaan auttaneet, vaan talollisten isäntämiesten raitistuminen ja viinan korvaaminen hautajaisissa kahvilla. Rahvas matki trendiä ja lakkasi kännäämästä hautajaisissa.

"Luonteva suhtautuminen alkoholiin on koko ajan kasvamassa"

Oma osansa suhteessamme alkoholiin saattaa toki myös olla suomalaisella luonnolla ja neljällä vuodenajalla, jotka ovat koulineet suomalaisista ääritilojen yksilöitä. Yhdessä hetkessä eletään pimeydessä ja -40 asteen pakkasessa, toisessa hetkessä ollaan 24/7 täysvalaistuksessa itikoiden syötävänä ja helleaaltojen hikoiluttamana. Ei siis ihme, että alkoholinkin kanssa on menty perinteisesti laidasta laitaan. Luonteva suhtautuminen alkoholiin on kuitenkin koko ajan kasvamassa, eikä vähiten nuorison humalahakuisen juomisen vähentymisen myötä. Suomalaisnuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt tutkimusten mukaan jo 15 vuoden ajan. Heillä ei ole tarvetta vetää edellisen sukupolven överikännejä tai vastavuoroisesti demonisoida suvaitsemattomasti viinipulloa ruokapöydässä.

"Olisi tärkeää nähdä ravintolakulttuuri normaalina osana yhteisöllistä elämää ja hyvän mielen asiana"

Ensimmäinen askel tiellä kohti tervettä alkoholikulttuuria on, että julkinen valta alkaa suhtautua ravintola- ja alkoholialaan elinkeinona eikä sosiaalisena ongelmana. Olisi tärkeää alkaa nähdä ravintolakulttuuri normaalina osana jokapäiväistä yhteisöllistä elämää ja hyvän mielen asiana. Mitä kiihkoton suhtautuminen alkoholiin toisi suomalaiselle tullessaan? Vilkastuvan, virkistävän ja keveän kaupunkimiljöön pubeineen ja viinitupineen. Niiden mukana tulisi työllistävä vaikutus, joka tukisi matkailualaa ja kaupunkikulttuuriamme. Estokampanjoinnista säästyneet rahat voisi käyttää niihin, joille alkoholi on oikeasti ongelma. Sillä aina löytyy niitä, jotka aineesta riippumatta hakevat ääritiloja.

Kielto- ja kontrollilinja on tullut ajat sitten tiensä päähän ja olen hyvin iloinen siitä, että tämä on alettu laajemmin ymmärtää myös päättäjätasolla. Paljon puhuttu ja pitkään odotettu alkoholilain kokonaisuudistuskin on toivottavasti totta lähitulevaisuudessa. Vielä on kuitenkin matkaa herkkupuoteihin, joiden ikkunoissa paikalliset juustot ja muut herkut sekä niihin sopivat viinit ja muut juomat sijaitsisivat rinnakkain kuten muualla Euroopassa.

Viinakulttuurimme on askel askeleelta muuttumassa viinikulttuuriksi ja lasillinen alkaa tarkoittaa lasillista, ei saavillista.

Jaana Pelkonen
Kansanedustaja

Kirjoittaja on kokoomuksen toisen kauden kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja pitkän linjan media-alan yksityisyrittäjä.

Blogi

Miten rakentaa vastuullista juomakulttuuria?

Petra Gräsbeck

Tervetuloa seuraamaan blogisarjaa juomakulttuurin kehittämisestä!

Julkisessa keskustelussa todetaan usein, että suomalainen juomakulttuuri on tehnyt pienen mutta selkeästi havaittavan naksahduksen vastuulliseen suuntaan. Kuluttajien aktiiviset, vastuulliset valinnat sekä vahvistuva terveystietoisuus vievät meitä koko ajan kohti kestävää, kohtuullista juomakulttuuria.

Myös me yrityksenä haluamme olla kehittämässä uudenlaista, vastuullista juomakulttuuria toimintamaissamme Pohjoismaissa ja Baltiassa.

Mitä vastuullinen juomakulttuuri on?

Vastuullinen juomakulttuuri voi olla esimerkiksi monipuolista, sosiaaliseen elämään ja ruokakulttuuriin liittyvää, hyvien juomien kohtuullista nauttimista. Vastuullinen juomakulttuuri tähtää alkoholin haittojen vähentämiseen ja samalla kohtuukäyttöön liittyvien myönteisten asioiden tukemiseen. Näitä ovat esimerkiksi ruuan ja juoman liitto, juhlat ja perinteet, laadusta nauttiminen sekä pienet rentoutumishetket arjessa.

Me suomalaiset nautimme nykyään alkoholia valtaosin vastuullisesti ja erityisesti nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt koko 2000-luvun ajan. Tätä hyvää kehityskulkua tulisi tukea ja samalla huolehtia alkoholin haittojen ehkäisystä ja hoitamisesta.

Miten kulttuuria sitten muutetaan?

Kulttuurin muutos on yleensä hidas kehityskulku, jonka vauhdittamista ja ohjaamista pohditaan paljon muun muassa yrityselämässä. Mitä isommasta ja monimuotoisemmasta ihmisjoukosta on kyse, sitä hitaampaa kulttuurin muuttaminen on.

Kulttuurin muutoksessa tärkeää on yhteinen, avoin keskustelu, vaikuttaminen ja osallistuminen. Oleellista on myös ymmärtää, millainen kulttuurimme tällä hetkellä on, mikä on tavoitetila ja mikä taas polku nykyhetkestä tavoitetilaan.

Avataan keskustelua!

Tästä lähtökohdasta aloitamme blogisarjan, jossa eri puolilta yhteiskuntaa tulevat vieraskirjoittajat pohtivat, miten juomakulttuurin keskittymistä vastuulliseksi voisi tukea. Odotamme innolla monimuotoista ja herättelevää keskustelua niin kirjoittajilta kuin kommentoijilta. Uskomme, että avoin, ratkaisukeskeinen, positiivinen ja tulevaisuuteen suuntautunut keskustelu on jo itsessään yksi avain muutokseen.

Alkoholikeskustelu saattaa kirvoittaa voimakkaitakin aloituksia. Muistetaan tällä areenalla toistemme mielipiteiden arvostus – ja haetaan yhdessä vastauksia. Voimme joutua moderoimaan kommentteja Suomen alkoholilain puitteissa (esimerkiksi tuotenimien osalta). 

Suorat kommentit ja vieraskirjoittajaehdotukset ovat lämpimästi tervetulleita osoitteeseen: communications [at] altiacorporation.com 

Blogisarjan avaa Jaana Pelkonen aiheesta ravintolakulttuuri Suomessa.

Mielenkiintoisia keskusteluja!

Petra Gräsbeck
Viestintäjohtaja, Altia

Petra Gräsbeck
Altian viestintäjohtaja

Kirjoittaja vastaa Altian konserniviestinnästä, yhteiskuntasuhteista sekä vastuullisuudesta ja on kiinnostunut ruoka- ja juomakulttuurista eri maissa.