Elsi Vuohelainen

Blogi

Pojasta polvi paranee?

Elsi Vuohelainen

Alle 18-vuotiaiden nuorten alkoholinkulutuksen tämän hetkiset tilastokäyrät ovat kaunista, laskusuuntaista katseltavaa. Nuoret juovat vähemmän kuin vuosikymmeniin, eikä alkoholi tunnu olevan keskeisessä roolissa heidän elämässään. On hienoa seurata, miten nuoret rakentavat vapaa-aikansa muun kuin alkoholin varaan.

Onko lasillinen ruokailun tai yhdessäolon mahdollinen lisäosa vai sosiaalisuuden edellytys?

Mutta mitä tapahtuu, kun nuori saavuttaa täysi-ikäisyyden? Käyrät kääntyvät kasvuun ja vapaa-aika kuluu aiempaa useammin humalahakuisen juomisen ympärillä. Tullaan aikuisiksi ja ylitetään raja, jonka jälkeen alkoholin käyttäminen on sallittua. Mutta onko se nuoren aikuisen silmin vain sallittua, vai myös asiaankuuluvaa ja itsestään selvää? On perusteltua pohtia, millaiseen aikuisten maailmaan nuori kokee astuvansa. Sellaiseen, jossa lasillinen on ruokailun tai yhdessäolon mahdollinen lisäosa vai sellaiseen, jossa alkoholi on takuuvarma arjesta irrottaja ja sosiaalisuuden edellytys, eikä humalassa mokailuja lasketa? Nuorten aikuisten juomista seuratessa voi veikata monen heistä astuvan tuohon jälkimmäiseen.

On selvää, että pieneen Suomeenkin mahtuu monta eri tapaa suhtautua alkoholiin ja yhä useammalla tuo tapa ei nykypäivänä ole humalahakuinen. Mutta ei liene kieltäminen, että Suomessa aikuisuuden maailmaa värittää alkoholikulttuuri, meille luonteenomainen jaettu tapa arvottaa juomista ja asennoitua siihen. Humalalla on yhteiskunnassamme oma, turvallinen asemansa. Se kulkee mukana juhlissa, sitä ei juurikaan paheksuta ja viikonloppuisin se on monesti toivottu seuralainen. Alkoholi on läsnä ja näkyvillä, siltä ei voi välttyä. Kulttuurin ollessa jotain, mikä opitaan ja omaksutaan, miten helppoa nuoren on aikuisten juomiskulttuuriin siirtyessä lähteä sitä kyseenalaistamaan, kun malli aikuisten juomatavoista on ollut nähtävillä jo lapsuudesta asti?

"On rakennettava yhteiskuntaa, jossa rentoutuminen ei ole yhtä kuin humala"

Vastuullisen juomakulttuurin nimissä on syytä miettiä, millaista alkoholikulttuuria me aikuiset ylläpidämme ja samalla siirrämme nuorille. Jos toivomme, että nuorten pääosin omaksuma kriittisempi suhtautuminen alkoholiin kantaisi myös aikuisuuteen, meidän on raivattava sille tilaa ja tietoisesti luotava alkoholikulttuuria, jossa alkoholin läsnäolo ei ikinä ole välttämätön. On rakennettava yhteiskuntaa, jossa rentoutuminen ei ole yhtä kuin humala, ja jossa alkoholi tuottaa ihmisille selvästi enemmän iloa kuin murhetta.

Mutta miten? Ei tarvita uutta kieltolakia tai raivoraitista suhtautumistapaa. Viinipulloja ei tarvitse piilottaa ja ravintoloiden ovia naulata kiinni. Alkoholi saa yhä kuulua aikuisten elämään, siinä ei ole mitään väärää kohtuudella käytettynä. Humalahakuinen kulttuuri ei kuitenkaan muutu sillä, että vain puhutaan sivistyneestä, ”lasi tai pari silloin tällöin”-juomisesta, jos tuo puhe ei kuitenkaan toteudu käytännössä, vaan ilta yhä päättyy lasten kokemaan turvattomuuteen tai kaverin mustaan silmään. Se ei muutu myöskään hyväntahtoisesti naureskelemalla humalassa koheltamisille tai vaikenemalla alkoholin aiheuttamista sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista.

Aikuisten tehtävä on toimia esimerkkinä nuorille ja tuottaa ”alkoholi kuuluu aikuisuuteen” -mantran sijaan puhetta, joka nostaa myös aikuisiällä nykyistä vahvemmin keskiöön yhdessä olemisen, itsestä huolehtimisen ja onnellisen arjen. Nuoret ovat alkoholikulttuurimme vaikuttajia ja toteuttajia, mutta sen tärkeimpiä rakentajia olemme me aikuiset. Tässä ja nyt, ei vasta huomenna.

Elsi Vuohelainen
Elsi Vuohelainen
Asiatuntija

Elsi Vuohelainen työskentelee Preventiimissä, joka on nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus. Työn keskiössä on laadukkaan päihdekasvatuksen varmistaminen ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen. Lue lisää Preventiimin työstä: http://www.preventiimi.fi