ehkäisevä päihdetyö

Blogi

Pojasta polvi paranee?

Elsi Vuohelainen

Alle 18-vuotiaiden nuorten alkoholinkulutuksen tämän hetkiset tilastokäyrät ovat kaunista, laskusuuntaista katseltavaa. Nuoret juovat vähemmän kuin vuosikymmeniin, eikä alkoholi tunnu olevan keskeisessä roolissa heidän elämässään. On hienoa seurata, miten nuoret rakentavat vapaa-aikansa muun kuin alkoholin varaan.

Onko lasillinen ruokailun tai yhdessäolon mahdollinen lisäosa vai sosiaalisuuden edellytys?

Mutta mitä tapahtuu, kun nuori saavuttaa täysi-ikäisyyden? Käyrät kääntyvät kasvuun ja vapaa-aika kuluu aiempaa useammin humalahakuisen juomisen ympärillä. Tullaan aikuisiksi ja ylitetään raja, jonka jälkeen alkoholin käyttäminen on sallittua. Mutta onko se nuoren aikuisen silmin vain sallittua, vai myös asiaankuuluvaa ja itsestään selvää? On perusteltua pohtia, millaiseen aikuisten maailmaan nuori kokee astuvansa. Sellaiseen, jossa lasillinen on ruokailun tai yhdessäolon mahdollinen lisäosa vai sellaiseen, jossa alkoholi on takuuvarma arjesta irrottaja ja sosiaalisuuden edellytys, eikä humalassa mokailuja lasketa? Nuorten aikuisten juomista seuratessa voi veikata monen heistä astuvan tuohon jälkimmäiseen.

On selvää, että pieneen Suomeenkin mahtuu monta eri tapaa suhtautua alkoholiin ja yhä useammalla tuo tapa ei nykypäivänä ole humalahakuinen. Mutta ei liene kieltäminen, että Suomessa aikuisuuden maailmaa värittää alkoholikulttuuri, meille luonteenomainen jaettu tapa arvottaa juomista ja asennoitua siihen. Humalalla on yhteiskunnassamme oma, turvallinen asemansa. Se kulkee mukana juhlissa, sitä ei juurikaan paheksuta ja viikonloppuisin se on monesti toivottu seuralainen. Alkoholi on läsnä ja näkyvillä, siltä ei voi välttyä. Kulttuurin ollessa jotain, mikä opitaan ja omaksutaan, miten helppoa nuoren on aikuisten juomiskulttuuriin siirtyessä lähteä sitä kyseenalaistamaan, kun malli aikuisten juomatavoista on ollut nähtävillä jo lapsuudesta asti?

"On rakennettava yhteiskuntaa, jossa rentoutuminen ei ole yhtä kuin humala"

Vastuullisen juomakulttuurin nimissä on syytä miettiä, millaista alkoholikulttuuria me aikuiset ylläpidämme ja samalla siirrämme nuorille. Jos toivomme, että nuorten pääosin omaksuma kriittisempi suhtautuminen alkoholiin kantaisi myös aikuisuuteen, meidän on raivattava sille tilaa ja tietoisesti luotava alkoholikulttuuria, jossa alkoholin läsnäolo ei ikinä ole välttämätön. On rakennettava yhteiskuntaa, jossa rentoutuminen ei ole yhtä kuin humala, ja jossa alkoholi tuottaa ihmisille selvästi enemmän iloa kuin murhetta.

Mutta miten? Ei tarvita uutta kieltolakia tai raivoraitista suhtautumistapaa. Viinipulloja ei tarvitse piilottaa ja ravintoloiden ovia naulata kiinni. Alkoholi saa yhä kuulua aikuisten elämään, siinä ei ole mitään väärää kohtuudella käytettynä. Humalahakuinen kulttuuri ei kuitenkaan muutu sillä, että vain puhutaan sivistyneestä, ”lasi tai pari silloin tällöin”-juomisesta, jos tuo puhe ei kuitenkaan toteudu käytännössä, vaan ilta yhä päättyy lasten kokemaan turvattomuuteen tai kaverin mustaan silmään. Se ei muutu myöskään hyväntahtoisesti naureskelemalla humalassa koheltamisille tai vaikenemalla alkoholin aiheuttamista sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista.

Aikuisten tehtävä on toimia esimerkkinä nuorille ja tuottaa ”alkoholi kuuluu aikuisuuteen” -mantran sijaan puhetta, joka nostaa myös aikuisiällä nykyistä vahvemmin keskiöön yhdessä olemisen, itsestä huolehtimisen ja onnellisen arjen. Nuoret ovat alkoholikulttuurimme vaikuttajia ja toteuttajia, mutta sen tärkeimpiä rakentajia olemme me aikuiset. Tässä ja nyt, ei vasta huomenna.

Elsi Vuohelainen
Elsi Vuohelainen
Asiatuntija

Elsi Vuohelainen työskentelee Preventiimissä, joka on nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus. Työn keskiössä on laadukkaan päihdekasvatuksen varmistaminen ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen. Lue lisää Preventiimin työstä: http://www.preventiimi.fi

Blogi

Alkoholin kulutukseen voi vaikuttaa arjessa

Kristiina Hannula

Alkoholi herättää suomalaisissa tunteita. Eikä se ole ihme, niin paljon kielteistä kuin myönteistäkin siihen liittyy. Se osoittaa aiheen olevan tärkeä ja monia kiinnostava.

Minä olen vuosien varrella saanut kuulla olevani niin raittiusintoilija, kukkahattutäti, kieltolain ihannoija kuin uskonsoturikin. Nimitykset ovat tuulahdus menneestä maailmasta, jota ilmeisesti jotkut kokevat ehkäisevän päihdetyönkin edustavan.

"Olen varma, että meidän kaikkien tavoite on yhteinen. Eli se, että alkoholin käyttö aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittoja"

Näistä vastakkainasettelun yrityksistä huolimatta olen varma, että meidän kaikkien tavoite on yhteinen. Eli se, että alkoholin käyttö aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittoja, kuten perheväkivaltaa, lasten laiminlyöntiä ja sairauksia. Kolikon toisella puolella on taas alkoholin positiiviset puolet. Alkoholi voi tehdä arjesta juhlan, piristää arkea, kruunata ruokahetken ja yhdistää porukoita niin työelämässä kuin vapaalla.

Vaikka kuinka paljon alleviivaamme sitä, että alkoholi on ennen kaikkea iloinen asia, niin emme voi ummistaa silmiämme sen tuomilta ongelmilta. Alkoholi aiheuttaa paljon sekä inhimillisiä että taloudellisia haittoja. Eikä vain käyttäjälle itselleen, vaan esimerkiksi läheisille ja työkavereille. Alkoholin vaikutukset ulottuvat aina elinkeinoelämään saakka, jossa ne näkyvät esimerkiksi työn tuottavuuden vähenemisenä.

Useat kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset kertovat, että eniten alkoholin kulutukseen vaikuttavat ne moneen kertaan julkisuudessa mainitut kolme asiaa eli saatavuus, hinta ja mainonta. Tämän vuoksi meidän ei esimerkiksi kannata luopua Alkon monopolista tai asettaa entistä vahvempia alkoholijuomia kauppojen tarjouskilpailuun.

Alkoholiasenteisiin ja sitä kautta kulutukseen vaikutetaan arkisissa kohtaamisissa

Näiden kolmen vahvan vaikuttajan lisäksi tarvitaan myös valistusta eli tiedon jakamista ja siitä keskustelemista. Alkoholiasenteisiin ja sitä kautta kulutukseen vaikutetaan aivan arkisissa kohtaamisissa: siinä, miten opettaja puhuu päihteistä oppilailleen, miten neuvolassa pohditaan asiakkaiden arjen valintoja tai miten vanhempi puhuu alkoholista lapsensa kanssa.

Alkoholiasenteita luodaan omassa lähipiirissä. Mitä lapsi tai nuori oppii, kun kuulee juttuja aikuisten juhlimisesta ja siitä, miten tuli hieman myös mokailtua – mutta kuitenkin oli niin hauskaa? Tai mitä hän oppii siitä, että lasillinen viiniä tai olutta kuuluu illanviettoon siinä missä hyvä ruokakin?

Haluan puhua tasapainoisen alkoholikulttuurin puolesta. Ehkä tästä vääräleuat saisivat rakennettua uuden lempinimen?

Kristiina Hannula
EHYT ry:n toiminnanjohtaja

Kristiina Hannula on EHYT ry:n toiminnanjohtaja. Hän on aktiivinen yhteiskunnallinen keskusteluja, jolla on vahva tausta terveysjärjestöistä ja koulumaailmasta.