Antti Maunu

Blogi

Vastuullinen alkoholikulttuuri ja sen puolestapuhujat

Antti Maunu

Vastuullisuutta peräänkuulutetaan monilla elämänalueilla. Julkisissa keskusteluissa melkeinpä kilpaillaan siitä, kenen toiminta tai linjanveto eri asioissa on vastuullisinta. Vastuuttomuudella tai vastuun pakoilulla taas on vahva kelvottomuuden leima. Mutta mitä vastuullisuus tarkoittaa alkoholikulttuurissa tai -politiikassa?

"Vastuullisen alkoholinkäytön voisi määritellä alkoholin hyötyjen maksimoinniksi ja haittojen minimoinniksi"

Vastuullisen juomisen mielikuviin liittyy ymmärrys alkoholin riskeistä ja kyky toimia niitä välttäen. Vastuullinen juominen on kohtuullista ja perusteltua. Usein vastuulliset alkoholinkäyttäjät haluavat alkoholiasioissa myös jonkinlaisia vapauksia, sillä vastuu ja vapaus kulkevat tunnetusti yhdessä. Niinpä vastuullisen alkoholinkäytön voisi määritellä alkoholin hyötyjen maksimoinniksi ja haittojen minimoinniksi. Tätä voisi ehdottaa ylipäänsä hyvän juomisen ja alkoholipolitiikan ohjenuoraksi.

Vaikka ajatus hyötyjen maksimoinnista ja haittojen minimoinnista on yksinkertainen, sen toteuttaminen käytännössä ei ole helppoa. Syitä on kaksi. Ensimmäinen on se, että alkoholin hyödyistä ja haitoista on Suomessa hankalaa puhua rinnakkain. Meillä alkoholikeskustelu jakautuu kahteen leiriin, joista yksi leiri korostaa korostaa alkoholin hyötyjä ja toinen haittoja. Tosiasia kuitenkin on, että kukaan ei käyttäisi alkoholia, jos se tuottaisi pelkkää tuskaa. Alkoholi siivittää elämän suuria juhlahetkiä ja arjen pieniä iloja. Yhtä totta on se, että alkoholi aiheuttaa suuria inhimillisiä ja taloudellisia kärsimyksiä. Eivätkä haitat johdu vain rappioalkoholisteista, vaan suurimmaksi osaksi meistä tavallisista ja vastuullisista alkoholinkäyttäjistä. Juhlissa joku horjahtaa ja taittaa kätensä. Tulee kipuja, lääkärikäyntejä, särkylääkkeitä ja sairaslomaa, jotka yhteiskunta maksaa. Vastuullisessa alkoholikulttuurissa hyödyt ja haitat osataan asettaa realistiseen tasapainoon eikä kiistellä siitä, kummat ovat tärkeämpiä.
 

"Taskulämmin viinaryyppy autotallissa tai laatuviini loistoillallisella voivat molemmat olla suuria ilon ja nautinnon lähteitä tai liittyä vakaviin terveyden ja elämänhallinnan ongelmiin"

Toinen haaste vastuullisen alkoholikulttuurin toteuttamiselle on, että alkoholin hyödyt ja haitat vaihtelevat yksilöiden ja tilanteiden mukaan. Vastuullinen juominen ei tarkoita esimerkiksi yhtä, tiettyä juomatapaa. Taskulämmin viinaryyppy autotallissa tai laatuviini loistoillallisella voivat molemmat olla suuria ilon ja nautinnon lähteitä tai liittyä vakaviin terveyden ja elämänhallinnan ongelmiin. Hyötyjen ja haittojen tasapaino ei määrity alkoholin, vaan ihmisen ja hänen elämäntilanteensa mukaan.

Jotta vastuullinen alkoholikulttuuri voisi kehittyä, tarvitaan tietoa ja tiedottamista ihmisten sosiaalisesta ja emotionaalisesta elämästä ylipäänsä. Ei pidä tyytyä pelkästään näkyvän alkoholinkäytön arviointiin. Onneksi valtaosa suomalaisista ymmärtää, että alkoholiin liittyy sekä hyötyjä että haittoja. Siksi onkin erikoista, että mikään julkisen keskustelun osapuoli ei ole ottanut ohjenuorakseen hyötyjen ja haittojen tasapuolista ja realistista esiintuomista. Tämä avaa vapaan kentän kaikille niille, jotka haluavat luoda tulevaisuuden alkoholikulttuuria.

Kansalaiset saa puolelleen varmimmin se taho, joka kykenee tunnistamaan ja tunnustamaan ihmisten alkoholinkäytön eri puolia, antamaan niille kaikille asiaankuuluvan arvon sekä tarjoamaan ihmisille toimivia välineitä hyötyjen maksimointiin ja haittojen minimointiin.

Antti Maunu

Antti Maunu on valtiotieteiden tohtori, yhteiskuntatieteilijä ja yhteiskunnallinen keskustelija.

Blogi

On juomakulttuurin aika

Seija Kurunmäki

Vielä 2000-luvun alussa suomalaisessa ruokakulttuurikeskustelussa saattoi kuulla kommentin: ”Meillä mitään ruokakulttuuria ole, Italiassa on”.

Muistan, että jopa ruoka-alan sisällä tätä absurdia kommenttia ruokittiin. Ei auttanut, vaikka asiantuntija kiirehti sanomaan, että ei voi olla maata, jolla ei ole omaa ruokakulttuurin: Ruokakulttuuri on sitä mitä ja miten syömme.

Kun Italian pääministeri Silvio Berlusconi sitten kesäkuussa 2005 lausui sanat: ”Olen käynyt Suomessa, ja minun on pitänyt sietää suomalaista ruokaa”, seurasi maassamme kunnon mediamyrsky. Suomalaiset nousivat puolustamaan suomalaista ruokaa ja ruokakulttuuria: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000382491.html

Toimin siihen aikaan ruoka-alan viestintäkonsulttina ja seurasin työkseni alan viestintää. Teimme keskusteluista analyysejä. Yhtäkkiä olimme keskellä todellista ruoan ympärille syntynyttä sankaritarinaa. Pieni Suomi ja sen ruoka joutui vieraan vallan eli Italian Berlusconin ja Ranskan Chiracin hyökkäyksen kohteeksi.

Koottiin voimat ja lähdettiin vastahyökkäykseen. Vastahyökkäys näkyi aktiivisena varustautumisena vuosina 2006–2010: Helsingin yliopisto alkoi kerätä varoja perustettavaa ruokakulttuurin professuuria varten, MTK perusti ruokakulttuuriasiamiehen toimen, Valtioneuvosto käynnisti Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman ja syntyi ELO-säätiö, Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö.

Samaan aikaan suomalainen ravintolatarjonta monipuolistui ja alkoi saada kansanvälistä huomiota. Vuoden 2010 tienoilla voitiin todeta, että taistelu on voitettu. Suomen kansa alkoi puhua jo ylpeästikin omasta ruokakulttuuristaan. Nyt Suomi noteerataan kansainvälisesti kiinnostavana matkailumaana, jonka keihäänkärkiä ovat luonto ja hyvä ruoka. Suomalaiset kokit loistavat kansainvälisten kokkikilpailujen kärjessä. Ravintolamme ja ruokatapahtumamme saavat suitsutusta.

Entä juomakulttuurimme?

Kun kuka tahansa lausuu ”ns. totuuden” juomakulttuurimme, myönnämme, että juoppokansaahan suomalaiset ovat, vaikka samaan hengenvetoon korostamme, miten me itse emme ole sellaisia vaan kuulumme ns. sivistyneisiin eurooppalaisiin.

Ns. "Totuus” lausutaan näin: ”Suomalaiset ovat humalahakuista juoppokansaa.”

Vaikka tiedämme, että Suomessa, kuten muissakin Euroopan maassa ”väärinkäyttäjiä” on pieni vähemmistö, myös ”me oikeinkäyttäjät” ruokimme negatiivista omakuvaamme. Juomakulttuurimme ymmärtäjät ja tutkijat ovat olleet vähissä. Viestintäämme alkoholista on jäänyt kieltolain ajan soundi. Kun asioista ei puhuta avoimesti ja oikeilla nimillä, ei osata puuttua yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen, ja sen ympärillä oleviin sosiaalisiin ongelmiin, jotka liittyvät alkoholin väärinkäyttöön.

Juomakulttuurissa ei voi Berlusconeja voi tehdä eli vieraan vallan puuttuminen juomakultuuriimme vain innostaa itseruoskintaan. Tarvitaan muita keinoja, jotta käsite ”suomalainen juomakulttuuri” saisi syvempää ja positiivisempaa sisältöä. ELO-säätiö lähti tänä vuonna juomakulttuurityöhän uskoen tutkimuksen voimaan. Keväällä 2016 toteutimme VTT, biletohtori Antti Maunun kanssa juomakulttuuriamme koskevan tutkimuksen, jolla kerättiin faktatietoa aiheesta. Tiedon avulla haluamme päästä pelkistä haitta- ja saatavuusteemoista puhumaan asioista, jotka meillä ovat omaleimaisia ja joista voimme olla ylpeitä.

Humalan tällä puolella -nimiseksi ristityn tutkimuksen yhteenvedossa VTT Antti Maunu listasi Suomen suurimmat alkoholiongelmat: 

  • Humalan ylikorostunut rooli puheessa ja itseymmärryksessä
  • Käsitys kehittymättömästä, keskeneräisestä historiasta
  • Vahvat vastakkainasettelut juomiskeskusteluissa

Yhteenveto Humalan tällä puolen -tutkimuksesta täällä: http://www.elo-saatio.fi/tutkimus-suomella-omaleimainen-juomakulttuuri-jota-turhaan-arvotetaan-negatiivisesti

Kohti juhlavuotta 2017

Kun Suomi täyttää 100 vuotta on monta syytä juhlia. Juhlavuoden teema on yhdessä. Koko vuoden kestävä Syödään yhdessä -ilmiö kerää ihmisiä yhteisiin pöytiin ja on monta hyvää syytä syödä ja juoda yhdessä. Juhlavuonna maljoja nostaessamme voimme keskustella siitä, millaisia olemme ja mistä asioista voimme tässä maassa olla ylpeitä ja iloisia.

Listaan tähän havaintoja ja ilon aiheita suomalaisen juomakulttuurin saralla:

  •  Tavallisimmat ruokajuomanne ovat maito ja vesi. Ne erottavat suomalaisten arjen muista Euroopan maista. Se on osa kulttuuriamme, johon eurooppalaiset tavat hitaasti sulautuvat.
  • Suomalaisen lähijuoma on maidon ohella olut. Meillä on laajeneva valikoima kotimaisia oluita, joiden takana on vuosisataista paikkakuntien osaamista ja tarinoita.
  • Kun haluamme arkeen luksusta, nostamme maljan lasillisella kuohuvaa, joista halukkaat saavat myös alkoholittoman version - Suomessa on saatavilla laaja ja korkeatasoinen maailman viinien valikoima, joiden käytöstä ja makupareista alan ammattilaiset osaavat neuvoa
  • Kansainvälistyvissä ruokapöydissä on ilo oppia uutta käymällä keskusteluja eri maiden omista ruoka- ja juomakulttuureista.
  • Juhlavuosi nostaa esiin monia Suomi 100 -juhlatuotteita: Altian legendaaristen juhlavuosituotteiden ympärille voi kietoa suomalaisten peltojen ja puhtaan veden tarinan.

On ilahduttavaa, että nyt kasvava sukupolvi on löytänyt monia muitakin yhteisöllisyyden toteuttamistapoja kuin ylenmääräisen kännäämisen. Vuosikymmeniä sitten sosiaalisesti hyväksyttynä pidetty örvellys on sosiaalisen median tallennusmahdollisuuksien myötä noussut todella häpeälliseksi käytökseksi.

Hyvinkoulutettujen ihmisten kansoittamassa sivistysvaltiossa uskaltaa ääneen sanoa, tutkija Antti Maunun sanoin: Minimoidaan alkoholin haitat, mutta maksimoidaan hyödyt.

Suomalainen elämäntapa kiinnostaa, vienti lähdössä vetoon

Lonely Planet listasi Suomen kiinnostavien matkailumaiden joukkoon. Täältä matkaaja löytää ainutlaatuisia kokemuksia ja elämyksiä myös ruoan ja juoman saralla. Myös ruokavientimme on taas lähtenyt kasvuun. Erityisen ilahduttavaa on nähdä, miten suomalaiset alkoholijuomat kiinnostavat maailmalla: http://www.hs.fi/talous/a1474338562866

Kun Suomi täyttää 100 vuotta, syödään ja juodaan yhdessä!

ELO-säätiön johtaja Seija Kurunmäki
Seija Kurunmäki
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO:n johtaja

MMM Seija Kurunmäki on ELO-säätiön eli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön johtaja vuodesta 2013. Hän on tehnyt lähes 40 vuoden työuransa ruokakulttuurin parissa. Hän on työskennellyt elintarviketeollisuuden markkinoinnin johdossa, alan kouluttajana ja konsulttina sekä viestintäalan yrittäjänä. ELO-säätiö kerää ruoka-ja juomakulttuurialan näkijät, tekijät ja resurssit saman pöydän ääreen ja kutsuu juhlavuonna 2017 suomalaiset syömään yhdessä.  www.syodaanyhdessa.fi  www.elo-saatio.fi